Pykeijän kylä

.

Pykeijä-sivu 230214

Vasemmalla on Pykeijän kylän keskusnäkymä: pääkatu Vestersandsveien, kirkko ja hautausmaa.
Kuva oikealla on kesätupa Rannvikassa Pykeijän niemen toisella puolen, jossa pykeijäläiset viettivät
kesiä kalastamalla ja laiduntamalla karjaansa. Se on mainio retkeilykohde tunturimaastoineen. .

 

Pykeijä, norjaksi Bugøynes, sijaitsee Sør-Varangerin kunnassa, Varangin vuonon rannalla Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa.  Sinne on matkaa Suomen puolelta Näätämön kylästä n. 90 km ja Nuorgamista n. 100 km.  Kuntakeskukseen Kirkkoniemeen (Kirkenes) on maanteitse  n.100 km. Kirkkoniemessä on Hurtigrutenin pohjoinen päätepiste. Varangin vuonon pohjoisrannalla Pykeijää vastapäätä sijaitsee Vesisaari, Vadsjö, jonne on matkaa maanteitse n. 100 km, mutta vuonon poikki kymmenisen kilometriä. Ennen kuin maantie Pykeijään valmistui 1962, kaikki matkat ja suuremmat kuljetukset Pykeijään tapahtuivat vuonon yli Vesisaaresta.

Pykeijälle  antaa erityisen luonteen sen sijainti kapealla kannaksella. Jäämeren tuulet pyyhkivät usein ankarina kylän yli. Kannaksen toisella puolen on aallonmurtajien suojaama kalasatama, ja asutus jatkuu rantaa myöten itään päin. Uusi asuinalue Tyttebærsletta on tunturin rinteessä tien varressa.  Sielläkin tuuliaita suojaa taloja ja talojen pihoja, kunlumi kinostuu sen taakse. Meri on aina voimakkaasti läsnä.

Kalastus ja kalanjalostus on ollut Pykeijän  pääelinkeinona. Kun kylän kaksi kalatehdasta teki konkurssin 1980-luvun lopulla, uhkasi sitä autioituminen. Pykeijäläiset kyläaktiivit  eivät lannistuneet. He  ilmoittivat valtakunnallisessa lehdessä, että kylä oli ihmisineen päivineen myytävänä, koska elinkeinon harjoittaminen oli tullut liian vaikeaksi. Tiedotusvälineet Norjassa ja ympäri maailmaa kiinnostuivat erikoisesta tempauksesta. Myötätuntoisia kutsuja tuli Ranskan Provencesta ja  Kanadasta. Suomen lehdistössä toivotettiin siirtolaistemme jälkeläiset tervetulleeksi takaisin.  Ja tietenkin heitä kutsuttiin etelämmäksi Norjan omille rannoille. Mutta kuten yksi kyläaktiiveista totesi, jotain noista kauniista paikoista ikään kuin puuttui: näkymät Varanginvuonolle.

Niinpä jäätiin sitkeästi kotisijoille, ja taloudelliset edellytykset alkoivat vähitellen parantua. Tänä päivänä Pykeijässä pyydetään kalan lisäksi kuningasrapua. Ravusta riittää vientiin asti, ja Pykeijää kutsutaankin Norjan kuningasravun pääkaupungiksi. Pykeija vetää puoleensa matkailijoita, joille Pykeijä sopii ja jotka sopivat Pykeijälle:  täällä voi harrastaa patikointia, uintia – talviuimareille on hienot mahdollisuudet suojaisassa lahdessa lännen puolella. Vierailija voi myös lähteä kalastusretkelle tai rapusafarille.

Kylässä on  tällä hetkellä noin 200 asukasta. Pykeijä on maahanmuuttajia vastaanottava, kansainvälinen kylä, josta löytyy lähes 10 eri kansallisuutta. Tärkeimmät palvelut ovat kauppa, posti, kirkko, päiväkoti, koulu, vanhainkoti ja perusterveydenhuolto. Lisäksi on kyläläisten tarvitsemat kokoontumispaikat ja vapaa-ajan aktiviteetteja.

Pykeijänsuomalaiset puhuvat vanhaa suomenkieltä, joka on säilynyt jokapäiväisessä käytössä näihin päiviin asti. Sillä on paljon yhteistä Ruotsin Norrbottenissa puhutun meänkielen kanssa. Koska maantieyhteys puuttui 60-luvun alkuun asti, Pykeijä oli pitkään varsin eristynyt muusta norjalaisesta asutuksesta. Suurimmalla osalla pykeijäläisillä on suomalaiset sukujuuret, ja aktiiviset yhteydet Suomeen. Nämä seikat pitivät vanhan kielen vahvana. Nykyään suomen kieltä opetetaan kylän norjankielisen koulun ala- ja yläasteella. Oma osansa kielen säilymisessä on myös Suomesta tulevilla matkailijoilla ja työntekijöillä. Toisaalta se tuo paikalliseen kieleen uusia sanoja ja sanontoja. Kieli elää aikansa mukana.  Pykeijässä kannattaa keskustelu aloittaa  suomen kielellä ja odottaa rauhassa vastausta – meänkielellä tai norjaksi. Jokainen ymmärtää suomen kieltä, ja ainakin puolet puhuu sitä erittäin hyvin, loput ehkä arastellen.

 

pyk8